Regine

I know what you mean by saying that it would feel weird to feel nothing at all after finishing a drama. That is a very good point! I think that the feeling of emptiness doesn't necessarily have to be only a negative thing. It can be a positive thing in a way that it tells us that we have actually experienced something, that we have gone through something very emotionally important to us. Maybe a tiny bit of PSD is actually necessary for all of us, maybe it, in a way, helps us to process our experience which can be essential for us to move on to the new ones.

And thank you for your nice comment!! ^_^

I know exactly what you mean by saying that Harry Potter was something different. :) It was and it still is, and like you said, there's probably never going to be anything like Harry Potter ever again. What I like to think, nowadays that I have got over the fact that there's not going to be anymore HP books or films, is that Harry Potter is something that will always stay in my heart - I feel like it's a warm, familiar thing that I value in a tiny place in my heart. And if I ever feel like it, I can always get back to it. It doesn't go anywhere and when I go back, it's like coming home.

I'm glad to hear that you have found some healthy ways to move on! ^^ I guess the most important thing that you said was that there's always going to be more dramas and more worlds. When one ends, another begins. I think that's also very true to the life itself. When something ends, it doesn't have to be the end of everything. It can be a new beginning.

And the feeling of "happy-sadness" sounds very familiar to me as well! I guess that when the drama is good and you complete it, it is supposed to evoke happiness (I have completed the drama, the characters had a happy ending and so on) as well as a little bit of sadness (the story is finished now). I think that it tells that the journey was emotionally very important to us.

Thank you again for your nice comment! ^^ I hope that someone can find help from your great advice! :)

Thank you so much for your nice comments, everyone! They made me really happy. ^^ I'm surprised, in a positive way, how much you are/were willing to tell about your own experiences. I think it can help us suffering from PSD to know that there are others suffering from the same symptoms as well. Many also told their ways to tackle PSD, thank you for that! I'm glad that the article has provoked a very interesting discussion. I think that this is actually a very important topic to discuss, as the feelings for us suffering from PSD are very real and strong.

So thank you for everyone who shared their experiences and/or advice and thank you also for everyone who read the article! I'm really grateful! ^^

Yes unfortunately, there was a tiny mistake/misunderstanding and it got deleted. I guess I could update the article a bit and then see if MDL would like to post it again. ^^ Let's see when I have some time!

Paljon onnea ja tsemppiä valintakokeeseen! ^^ Luota itseesi ja taitoihisi - kirjamäärä on suuri, mutta niin se on muillekin hakijoille! Itselläni on päinvastaisesti tuon sään suhteen opiskelu: pilvisellä säällä ja sateella olen energinen, aurinkoisella ilmalla laiskistun! :DD

Jep, yritän löytää kunnon ajan viestiin vastaamiselle, niin siitä ei tule nopeasti kyhäistyä ja hutaistua viestiä, jota olisi kurja lukea. Kuulemisiin ja jaksamista pääsykokeisiin lukuun! ^^

Hei! Ihan hyvää kuuluu, kiitos kysymästä, mutta tosiaan, kiirettä pitää! Olen tosiaan saanut yv:esi, mutta en ole vielä ehtinyt/saanut aikaiseksi vastailla, anteeksi! T_T Suurin osa ajasta menee vielä häämöttävään kolmeen tenttiin ja kesämökin laajennukseen (olen siellä aina vapaapäivät ja viikonloput), joten en ole ehtinyt syventyä viestiisi. Pahoittelut! T__T Yritän kuitenkin mahdollisimman pian löytää sillekin aikansa ja vastailla sinulle! ^^ Toivottavasti siellä voidaan hyvin?

Joo, tota sarjaa ei todellakaan saa kattoa vaan puolella silmällä! :DDD

Oletko ehtinyt katsoa yhtään pidemmälle sitä White Christmasia? ^^

(oho, tulipas pitkä kommentti, noh, jatkan XD)

Katselen sitä huvin vuoksi, sillä ei se toki täyttä kuraa ole, mukavasti juonenkäänteitä ja niin, mutta arvosanaksi antaisin ehkä 6-7. Eli sarjahan pyörii parhaillaan, tällä hetkellä siitä on tullut 6 jaksoa, yhteensä siinä on 20 jaksoa. Dramafeveristä uudet jaksot näkee keskiviikkoisen (ilman premiumia) subattuina. Ite lataan jaksot ja subit ma-ti.

Mut mitä nyt kattelin sun listaa, niin ehdottomasti sun täytyy katsoa White Christmas! Se on psykologinen trilleri, erittäin hyvin toteutettu ja itse katsoin sen yhtenä yönä putkeen läpi XD Jos haluat tietää siitä lisää, niin voit lukaista mun arvostelun siitä täällä MDL:ssä! ^^ (http://mydramalist.com/profile/Regine/reviews)

Sitä on hiukan hankala löytää mistään, mutta jos kiinnostuit niin lähettelen sulle linkin(t) mistä itse kattelin sitä! ^^

Heippa! ^^ (ja anteeksi etten oo vieläkään vastaillut CDV:hen, nyyh, yritän jossain välissä ehtiä T_T)

Toi Bride of the Century on sellainen hyvinkin kliseinen uutuusdraama Lee Hong Kiltä, jossa kyllä on hienot vaatteet, mukavat lavasteet ja näin aivan mallikkaasti tehty, mutta tarina on keskinkertainen, samoin hahmot, ja kuten sanoin, hyvinkin kliseinen. Siinä tällanen köyhä maalaistyttö palkataan esittämään Lee Hong Kin (rikas toimitusjohtaja tms) tyttöystävää erään toisen rikkaan perheen kasvatin paikalle, kun tämä katoaa mystisesti. Siinä onkin sitten Lee Hong Killa ihmettelmistä kun tulevan morsiammen luonne on muuttunut aikas reippaasti. Romantiikan ja draaman lisäksi sarjaan halutaan tuoda mysteeriä ja jännitystä uskomuksella, jonka mukaan Lee Hong Kin suvussa esikoisen ensimmäisen vaimon hengen ottaa aave matkaansa tuonpuoleiseen (morsmaikun pitäisi heittää veivinsä hääyönä).

Hahaha, yeees, awesome to hear that people are actually doing these! xD And thank you! ^^

Hahaha, yeees, awesome to hear that people are actually doing these! xD And thank you! ^^

niistä Kdramoista! ^^

Ja siis opiskelen psykologiaa, ruotsin kielellä kylläkin (:D). Vasta ensimmäistä vuotta, mutta on kyllä ollut todella kiinnostavaa, ja kyllä tämä on se ala, jota haluan tulevaisuudessakin sitten tehdä! Entä sinä? :)

Hana Yori Dangosta: itseni kohdalla asia oli niin, että sarja oli yksiä ensimmäisiä draamojani, joten se iski ja syvälle. Se on siis jättänyt syvän tunejäljen ja taidankin olla melko sokea kaikille pikku "virheille"! ^^D Hana Yori Dango miellyttää minua eniten päähahmojen takia, samoin kuin yllättävillä ja tunnepitoisilla juonenkäänteillään. Ja se pomppukohta on kyllä legendaarinen, hehe, ei kovin realistinen kylläkään! :'D

Onko sulla jotain erityistä lempilempisarjaa tai jotain mikä pysyisi aina no. 1 favorites listalla? ^^

(ja nyt lopetan tämän HÖPÖTTÄMISEN! Huh!)

Mietin, että ihmisiä nämä idolitkin vain ovat, en tiedä antaisiko minun ylpeys myötä siihen, että palvoisin ja omistaisin koko elämäni yhdelle/yksittäisille ihmisille? En tarkoita, että millään tavalla halveksisin näitä faneja, mutta mietin asiaa omalta kannalta.

Kiitos lisäinfosta EPIK HIGH:sta! Todella virkistävää, että he todellakin itse tekevät (lähestulkoon?) omat kappaleensa. Kpopissa kun tuppaa moni valiutumaan vain ulkonäön vuoksi, eikä musiikillisia lahjoja ole nimeksikään (anteeksi, en haluaisi olla ilkeä, mutta näinkin välillä käy). Mukavaa myös kuulla, että he ovat niittäneet mainetta Koreassa! :)

Opetteletko siis tällä hetkellä korean kieltä? Itse käyn parhaillaan kesäyliopiston korean kielen kurssia - todellakaan ei tunnu niin vaikealta kuin odotin. Se oma kiinnostus ja motivaatio varmaan auttaa tässäkin! On myös mukava huomata, että oikeasti alkaa ymmärtämään jotain

(Anteeks voi kauhia oikeesti, täytän sun koko seinän. Oon hirvee lörppö XD Ja tosiaan, voin kuvitella, että jopa yksityisviestienkin merkkimäärät käyvät liian pieniksi. Lörppö kun on, sille ei vain voi mitään :'D)

Sama minäkään en kuitenkaan voisi kuvitella omistavani koko elämääni jollekin tietylle artistille/ryhmälle. Voin nauttia heidän tuottamastaan musiikista, katsoa heidän esityksiään ja keskustella niistä samoin kuin naureskella hyville variety showlle, mutta siihen se jää. Joskus näen piirteitä, että se fanitus menisi pidemmälle ("ooo, mun täytyy lähettää joku kirje niille" tms.) mutta "vedän" itseni aina takaisin "todellisuuteen". Katsoin juuri Idol Star Athletics Championship 2014 jaksot ja pohdin juurikin tuota fanituskulttuuria. Siinä joku tyttöryhmän jäsen kilpaili jousiammunnassa, ja ne ihmiset siellä katsomossa - härregyyd se oli todella fanaattista fanittamista se.

kohtaan. Teoriahan tämä vain on, mutta tällaista olen omassa mielessäni siis pähkäillyt. Omalla kohdallani tilanne on sellainen, että minulla on todettu ADD ja ahdistuneisuushäiriö, ja vähitellen siitä on muodostunut sellainen välttelykäyttäytyminen, että minun on vaikea lähteä ulos neljän seinän sisältä - nykyään toki paljon paremmin, ja koko ajan taistelen tätä vastaan, mutta ehkä jollain tapaa K-pop (ja ylipäätänsä aasialainen draama) tarjoaa minulle sitä sosiaalista seuraa, mitä en saa tyydytettyä. Olen kuitenkin melkoisen sosiaalinen tapaus.

Äh, taisin vähän poiketa aiheesta, mutta ajatuksena oli se, että helposti ne tositositosi addiktoituneet fanit saattavat olla samanlaisessa tilanteessa - aletaan haaveilemaan epärealistisia asioita ja saadaan K-pop ryhmistä lohtua, jolloin niistä omista biaksista (XD miten tää nyt sit taivutetaan) tosiaan pidetään kynsin ja hampain kiinni.

Aloitan nyt ensimmäiseksi tuosta (lähinnä) K-pop fanittamisesta, koska se jäi päällimmäisenä mieleen:

Ihan samanlaisia mielipiteitä ja ajatuksia on minullakin, eli kyllä, klooneja taidetaan olla! ^^D Pidän K-popin seuraamista mukavana ajanvietteenä, jostain mistä saa iloa ja jopa jonkinlaista "toverutta". Itse koen sen jotenkin niin, että moni K-pop fani on jollain tavalla, ehkä, yksinäinen tai kaipaa jotain mitä puuttuu elämästä. Kuulostaa ehkä typerältä teorialta, mutta tällaiseen tulokseen olen tullut. Ne joilla ei ole tarpeeksi ehkä sosiaalista elämää, elämänkumppania, vastakkaisen sukupuolen seuraa tms. saavat lohtua K-popista. K-pop -ryhmät ovat paljon lähempänä fanejaan kuin minkään muun maan musaidolit, ja heidän seuraaminen saattaa tuntua siltä, kuin kuuluisi itse mukaan tähän kaveriporukkaan/perheeseen. Siksi niin moni fani tuntee niinkin voimakkaita tunteita lempiartistejaan

(HOH, oli liian pitkä viesti, pilkoin kahteen osaan ^^D)

EPIK HIGH:sta en ole kuullutkaan! Täytyykin ehdottomasti tutustua. Kiitti vinkistä! ^^ BIGBANG:äkin kuuntelen, mutta vain ajoittain. G-Dragonia tulee myös kuunneltua!

Heh, ihan totta, meillä kyllä näyttää olevan aika samantyyppisiä juttuja profiileissa! ^^D Mullakin on Japanin (ja nyt Korean) fanitus kestänyt jo pidempään (aloitin jo ala-asteella, eli... sellaiset yli 10 vuotta?) ja kiinnostus ei ole edelleenkään sammumaan päin. On mukavaa tutustua muihin kulttuureihin! ^^ Aloitin tosiaan ensin animella ja mangalla, nykyään anime on jäänyt ja mangaakin tulee luettua hyvin harvoin (paitsi tietenkin Narutoa, joka on edelleen todella lähellä sydäntäni <3) ja J-draamoja en ole nyt katsonut sitten löydettyäni korealaiset draamat. Hana Yori Dango on kuitenkin edelleen se ainoa, oikea ja paras draama mulle! :)

Mite kuvailisit tuota, että eroat tavallisesta addiktoituneesta? ^^

Kyllä me voidaan varmaan ihan suomeksi lörpöttää, tuskinpa näitä viestejä kumminkaan kukaan haluaa sen enempiä lueskella! :D

Ja aivan varmasti tulen kirjoittamaan lisää artikkeleita, sen minkä opinnoilta ja töiltä vain ehdin! Todella hauskaa puuhaa ja ihmisiltä tulee todella mahtavaa palautetta täällä MDL:ssa! ^^

Totta, olen ihan samaa mieltä kanssasi hip-hopista Koreassa ja muualla maailmassa. Hip-hop ja rap (varsinkaan suomalainen) ei ole koskaan oikeen iskenyt meikäläiseen, vaikkakin nuorempana tuli kuunneltua jonkin verran Eminemiä (ja Eminemiä edelleenkin arvostan). Muuten, varsinkin amerikkalainen R&B/hip-hop on aivan liian mainstreamia - ei sillä, ettenkö voisi kuunnella sitä mikä on suosittua, mutta kun saman tyyppisiä kappaleita syötetään jatkuvasti liukuhihnameiningillä ulos, usein ilman minkäänlaista omaa ajatusta tai twistiä takana, alkaa se vähitellen kyllästyttää. Jos mennään korealaiseen musiikkiin, ovat juuri ne hip-hop ryhmät ja artistit yleensä niitä, jotka tuottavat ja säveltävät musiikkinsa itse (verrattuna tyypillisiin tyttö- ja poikaryhmiin, joilla vain tahkotaan älyttömästi rahaa) ja rikkovat rajoja, ja luovat uutta. Block B on hyvä esimerkki tästä. Vaikkakin kuuntelen kyllä myös ihan "tavallista" Kpopia :)

Moi Amanda! ^^ Thank you so much for your lovely comment! I'm really happy that you enjoyed my first article. It's also nice to meet other Finns here, yay! *high five* ^^D I noticed that you also like Korean hip hop/rap - yeah, it's awesome! B.A.P, Block B and Outsider are my favorites as well! ^^